Keskikesällä metsänkuningas kutsui metsänvaltiattaren luokseen. Hän laittoi Tapion pöydän koreaksi leivällä, hunajalla, hunajaviinillä, marjoilla ja metsänkukkasilla. Niin kaunis oli päivä, pöytä niin runsas ja metsänkuningas niin vahva ja komea, että Valtiatar rakastui. Metsänkuningas lupasi vaalia ja suojella Valtiatarta; joka taas lupasi tukea ja auttaa häntä.
He nauttivat pöydän antimista niin, että he olivat tahmaisia hunajasta ja marjoista ja tarvitsivat puhdistautumista. Heidän saunoessaan Valtiatar pyysi metsänkuninkaalta rasvaa. Kuningas kysyi: ”Miksi?” Valtiatar vastasi, että he tarvitsevat sitä tuleville vauvoille. Kuningas antoi vatsarasvaansa Valtiattarelle. Valtiatar otti lähdevettä ja tuhkaa saunapadan alta ja keitti niitä tulella. Päivän ollessa lopuillaan Valtiatar otti saippuakeitoksensa ja varastoi sen. Tuli talvi, vauvat syntyivät ja kevät tuli jälleen. Lasten saunoessa ensimmäistä kertaa he käyttivät saippuaa heidän talviturkkinsa pesuun.
Solasaippuan perusti Christiana Harle 2000-luvun alussa, inspiraationaan näkemänsä uni, jossa karhu neuvoi hänelle saippuankeiton saloja. Tuloksena oli perinteisin keinoin valmistettu luonnonsaippua, jossa ei ollut keinotekoisia säilöntä-, puhdistus-, väri-, tai tuoksuaineita.
Kaksituhattaluvun alusta Christiana keitti Solasaippuaa, joka ihastutti ihmisiä alusta asti. Muutoksen tuulet alkoivat kuitenkin puhaltaa, ja Christiana päätti luopua Solasaippuasta ja siirtää taitonsa ja kokemuksensa saippuan keittämisestä eteenpäin. Christianan hyvä ystävä Leila oli halukas ottamaan Solasaippuan tarinan jatkaakseen, ja näin kääntyi uusi sivu Solasaippuan saagassa. Luonnonsaippuan keittämistä jatkettiin Juuassa samoin tinkimättömin periaattein: luontoa ja perinteitä syvästi kunnioittaen.
Leila ja elämänkumppaninsa Keijo kehittivät ja ideoivat Solasaippuaa eteenpäin ja toivat siihen oman kättensä jäljen. Solan saippuat ja luonnolliset hoitotuotteet puhdistivat, paransivat ja hellivät ihmisiä ympäri Suomen. Kantautuipa tieto ainutlaatuisista saippuoista ja sitä myöten myös itse saippuat Suomen rajojen ulkopuolellekin! Solan lähestyessä kahdenkymmenen vuoden ikää heräsi ajatus siitä, että pitkän taipaleen kunniaksi olisi aika keksiä jotain uutta, kääntää taas uusi sivu Solan tarinassa.
Kohtalo kuuli toiveen, ja onnekkaiden sattumien kautta nuori markkinoinnin opintojaan päättämässä ollut Albert saapui Solasaippuan toimistolle. Yhteinen arvostus ja kunnioitus luontoa ja perinteitä kohtaan yhdisti kaikkia ja näin Solan väki sai uuden vahvistuksen. Päät lyötiin yhteen ja alkoi suuri pohdinta Solan mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta. Miten voimme kehittää ja uudistaa Solaa niin että pidämme samalla tiukasti kiinni alusta asti olleista periaatteistamme: luonnollisuudesta, perinteikkyydestä ja reiluudesta? Näiden pohdintojen ensimmäiset hedelmät on nähtävissä uuden malliston ja uudistuneen ilmeen muodossa. Vastaanotto on ollut erittäin lämmin ja se on kertonut meille että jotain on tehty oikein. Tämän innoittamana jatkamme rohkeasti Solan tarinan kirjoittamista kohti uusia seikkailuja!
Suomi 
English